Harrastajana vihreä?

Sain sitten tuon tavoittelemani vyöarvon eli vihreän taekwondosta ja 6. kup on tuo “aste” hierarkiassa elikkäs 6 vyönarvoa mustaan nykyinen mukaan luettuna. En ollut tyytyväinen tähänkään vyökokeen suoritukseen niinkuin en edelliseenkään. Keskittyminen harhaili, loppua kohden jo tolkuttomasti ja pieniä virheitä siellä täällä. Jossain väliä koetta pyöri mielessä ajatus “Mitä minä täällä teen?” tai “Minkä takia minä teen tätä?”.

Sama kysymys on viiltänyt mieltä ottelutreeneissä Lahden leirillä ja tämän vuoden festivaaleilla Parkin treeneillä: eksistenttiaalisuuden ytimessä ollaan mitä lajin harrastamiseen tulee. Toisaalta, perspektiiviä antoi muisto, tai oikeastaan äidin muisto siitä kuinka minun juoksijan ura taisi tyssätä siihen kun pikkuvekarana Kaaron Roiman juoksukilpailuissa kuulemma äidiltä kysyin (oli saattamassa/kirittämässä tms.) “Äiti, miks me juostaan?”. Sekin että Voimakadun dojangin lähellä olevan M&M-kuntotaloa ohittaessani vyökoen päätyttyä katsoin sisälle ja näin pari miestä, toisen juoksumatolla ja toisen kuntopyörällä, ja  mietin itsekseni “En minä tuolla viihtyisi”, kertoo myös jotain.

Hetken mietin jo jonkun muun lajin alkeiskurssille menoa ja taekwondon täydellistä hylkäämistä, kun odotimme korkeampien vöiden koeosuuden loppua. Kuitenkin, tuon kaupan työn sovittaminen jonkin alkeiskurssin kanssa on varmaan pieni mahdottomuus, nyt kun “saa” enemmän töitä ens kuulle. Toisaalta on tossa nykyisessä tkd-seurassani paljon hyvää, yhteishenki ihan loistava ja hyviä treenien vetäjiä (joskin käyn vaan parissa). Toisaalta, ei se näköjään riitä oman harrastuksen pitämiseksi kiinnostavana (laji ei sovi?), toisaalta seurassa asiat (omalta kannalta(kin)?) on paljon paremmin kuin monessa muussa urheiluseurassa,

(EDIT: editoin pois eilisen humalaisen TYPOista bloggausta)