Vihaisena viimeaikoina

Viime karkauspäiväna huomasin että olin ollut varsin vihainen maailman ja Suomen erinäisiin asioihin. Ajattelin jo silloin purkaa ajatuksiani tässä ja päästä tuosta miltei suunniltaan itseni  ajavasta tunteesta, mutta vihani ei ole ole laantunut tähänkään päivään mennessä. Olen ollut vihainen sekä itselleni että muille.

Jos aloitan Suomesta: ns. nettisuodatuskeskustelua on ollut mielenkiintoista seurata. En sano että mukavaa, suurimmalla osalla toimittajista kun on ollut asiassa pallo hukassa. Tosin on joutunut itsekin perehtymään omiin näkemyksiinsä ja uudelleenmuotoilemaan niitä. Asia pännii sen verran – siis esimerkiksi se että keskustelussa keskitytään teknologian käytön eikä salaisten päätösten käytön seurauksiin, jos itse asiasta ylipäänsä on puhuttu- että kovasti miettii pitäisikö tehdä isompi kirjoitelma tai jonkin sortin videopätkä asiasta. Ja mikä niitä ihmisiä riivaa, jotka kokoomusta vaali toisensa jälkeen äänestää (vastaan omaan retoriseksi tarkoitettuun kysymykseen: ryssänpelko, kyvyttömyys nähdä pintaa syvemmälle ja  hyvinkin peitelty ahdasmielisyys)?

Jos sitten jatketaan sillä miksi olen ollut vihainen itselleni: aikaansaamattomuudessa lienee näiden asioiden ydin. Kieltämättä, kirjoitan tätä kun samaan aikaan kun voisin istua tentissä johon en ole lukenut. No, ilmoittauduin jo seuraavaan kuulusteluun. Mutta tästä en ole itselleni vihainen. Asiat joista olen itselleni vihainen, ja joista ei ehkä pitäisi olla liittyvät rahaan ja opintoihin.

Opinnot ovat ovat edenneet ihan kohtuullisella vauhdilla. Näin ei ollut aina ja sitä oli väärällä alallakin: opintotuen opintoraha on miltei käytetty, ja tässä miettii saako sitä rahansa riittämään. Säästöjäkin on mutta ne ovat kiinni osakkeissa ja kukaan pörssiä seurannut tietää että kurssit ovat laskeneet. Ja sitä miettii olisiko pitänyt sijoitukset muuttaa rahaksi, aikaisemmin kun sitä mietti olisi ollut hyviä aikojakin nostaa rahat (ei vaan ole tarvetta nostaa kaikkea kerralla).

Maailman asiat ovat kuitenkin tämän maaliskuun aikana eniten ärsyttäneet. Palestiinalaisille aiheutetut ongelmat ovat niin tavallisia ja peiteltynäkin(=”mediaan siistittynä”) raakoja että ei edes uskalla katsoa asiaan liittyviä uutisia. Hiljattain kuuli Lakota-intiaanienkin huonoista oloista, ja vahvisti kuvaa entisestään USA:sta epäoikeudenmukaisena, syrjivänä yhteiskuntana. Mikään ei näköjään ole muuttunut Amerikan alkuperisten asukkaiden kohtelussa, ainakaan parempaan suuntaan. Lakota-miesten ennustettu elinikä on alle 44 vuotta ja asuinolot hirvittävät. Vihaksi pistää että tällaista tapahtuu teollisuusmaissa.

Sen lisäksi on se tavallinen Venezuelan ja muun etelä-Amerikan ongelma ja siihen liittyvä vääristely. Puppugeneraattori näyttää toimivan Kolumbiassakin, tai ainakin sieltä saa raaka-ainetta.

Mutta näin: en oikeen tiedä mikä vähentäisi tätä yleistä ärtymystä maailman asioihin liittyen. Piraatipuolueen, www.piraattipuolue.fi, perustamiseen mukaan menemistäkin mietin. Saa nähdä.