Muutosta elämäntapaan?

Otti tuo elopaino sen verran päähän että aloin miettimään  mitä asialle tehdä, ja vaikka taekwondo-harjoitusten ja juoksemisen harrastaminen on jäänyt alle vanhankin normin, niin jotain kuntoilua olen saanut tehtyä kotona sisätiloissa. Jotain punnertelua, jne. Mutta periaatteessa voin alkaa tavoitella itselle asettamiani liikuntatavoitteita ensi viikolla. Päätavoite on tällä viikolla ollut ruuan keventäminen: strategia on ollut neljä ruokailua päivässä ja se on aika hyvin pysynyt pääsiäismässäyksen jälkeen ja osin  myös sen aikana. Tosin mietityttää edelleen olisiko torilta pitänyt ostaa savulahna. No, ensi viikolla ehkä sitten…

No, jotain edistystä on ehkä tapahtunut liikkumisenkin puolella kun on etsinyt erilaista näkökulmaa, rauhallisuutta kun tarvitsee tämän maailman tapahtumiakin seuratessa. Mutta mitään painonpudotusaikataulua en ole asettanut, vaikka ehkä olisi hyvä kun kyse on sentään yli 10 kilosta.

Politiikasta en nyt kirjoita, vaikka ajatukset ovat sielläkin kiertäneet.

Ei hassumpi alku

Olin tuossa Varsinais-Suomalaisten piraattipuolueen perustajien kokoontumisessa lauantaina (ja jälkeenpäin kuulin että Lahdessa olisi ollut Anonyymin järjestämä Skientologian vastainen mielenosoitus, on se hyvä ettei näiden väliltä joutunut valitsemaan ) ja kokoustettiinkin ihan kivasti melkein kolme tuntia. Skarpin oloista porukkaa, täytyy myöntää. Hiukan yllätyin kun olin ainut yliopistoa käyvä ihminen siellä, vaikka olihan siellä korkeakouluopiskelija AMK-puolelta. No, sinällään positiivisen heterogeeninen joukko ikä- ja sukupuolijakaumaa lukuunottamatta (eikä kieltämättä esim. hoitoalan tai humanistien edustajaakaan löytynyt joukosta vaan tekniikka oli “yliedustettu”).

Déjà vu

Kieltämättä nousi mieleen entiset järjestökokemukset Transhumanistiliiton Turun toiminnan ja Satakunnan Rauhanpuolustajien osalta. Mitään taikatemppua en ole edelleenkään keksinyt miten maakunnan (tai vaalipiirin) pienemmistä kunnista saataisiin mukaan ihmisiä siten että toiminta ei keskittyisi vain kohtuulisen kokoisiin kaupunkeihin. Ei kuulostanut liian hyviltä muiden ajatukset lauantaina, mutta voisihan noita koittaakin, resurssejahan siinä vaan kuluu (ei niin pieni demoralisoitumisvaara on olemassa, jos ei olla huumorimielellä liikkeellä).

Toinen probleema mikä nousi aikaisemmastakin toiminnasta mieleen on että miten saada lisää ihmisiä mukaan toimintaan? Toivottavasti muut eivät ole liian optimistisia asian suhteen, voi olla että jo kymmenen aktiivin joukon saavuttaminen vaatii kovaa työtä. Nythän paikalla oli vain 6 ihmistä ja kiinnostuneista pois jäi mr. Zombie. Toisaalta se että esim. yliopistolta (tai Åbo akademista ei ketään tai AMK:stakin vain yksi) ei ollut ketään muuta paikalla tarkoittaa että ehkä porukkaa pitää vain herätellä, kyllähän noita FLOSS-tyyppejäkin immateriaalioikeudet kiinnostaa ja niitä niemenomaan yliopistolla  hilluu. Eikö todellakaan ollut mikään yllätys että keski-ikäiset loistivat poissaolollaan, ja jos joku sitä olisi edustanut, niin kyseessä olisi ollut suurella todennäköisyydellä virkatehtävissä oleva SUPOn edustaja (perkeleet, jos vakoilette Rauhanpuolustajia niin miksette piraatteja? Vai arvioinko jonkin paikallaolijoista väärin? Luultavasti skoudet vaan ei oo ajan hermolla kun Googlekin on niille selain)

Väsymys voittaa vihan

Heh heh, sitä ollaan sitten oltu jo jonkin aikaa ylipainoisia, viime kerrasta kun uskalsi vaakaan katsoa. 5 kiloa. Vetää painoindeksiä ihan 26 yli. Hävettää? Ei, mutta harmittaa. Piti ottaa suunta ihan toiseen, painoindeksiä sinne 22-23 suuntaan. Treenannutkaan en ole niin paljon kuin olen ajatellut (halustahan tuo on kiinni). Mutta joo, itse asiaan, vaikka jonkin sortin itseinhon lähteitä sieltäkin löytyy.

Ekaksi tämän päivän päänvaivoja. Taekwondo-tunnille tuli taas lähdettyä pitkän luentoputken jälkeen, keskiviikko kun on. Kävisin liikesarjatreeneissä, mutta luennot estää, joten käyn sitten yliopistoliikunnan ryhmässä. Tänään tuli lähdettyä poikkeuksellisen viime tingassa, kun katsottiin Web-ohjelmointi-kurssin projektia luennon jälkeen, ja saavuinkin sen 5 minuuttia myöhässä, mikä kului luennon jälkeen kämpällä kusella käymiseen ja treenikamppeiden keräämiseen yms. Muutenkin tulee keskiviikkotreeneihin jännittyneenä ja muuten rasittuneen oloisena, murr.

Huono perus(-lihas-)kunto harmittaa ja se näkyykin harrastuksessa. Sai tänään palautetta etupotkusta, ei jalka palaudu samaa rataa kuulemma ja tukijalassa oli jotain häikkää. En mää vaan ole ite huomannut. Ite taas on niin puusilmä ettei keksi muistakaan arvosteltavaa, ei vaan näe. Pännii, varsinkin kun elättelee tulevaisuudesta lajilta varsin epärealistiselta näyttäviä ajatuksia kuten lajin opettamista. Kehitys on ihan seinässä, jos ei itsekritiikin lisääntymistä siihen lasketa. Potkuissa tukijalan käytössäkin on parantamisen varaa ja tuntuu psykologis-luonteiseltakin jutulta.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen 11.3.2008 nauhoitettua “Päivä tunnissa”-lähetystä. Kyllä YLE on aika alas vajonnut ja vajoaa edelleen. Onko jonkun ministerin tekstiviestiliikenne jollekin “aikuisviihdealalla” työskentelevälle hempukalle jotain tärkeää? Tajusin juuri miksi minä ajaudun Alex Jones Show:ta ja muita varsin epämääräisiä lähetyksiä kuuntelemaan. Olen sen tyyppinen ihminen että minä haluan tietää maailman epäkohdista, vaikka niille vähän voisikaan tehdä. Haluan elää mieluummin maailmassa jossa kärsiviä, kuten palestiinalaiset, Amerikan alkuperäiset asukkaat, sodan runtelemien maiden siviilit ja monet muut sorretut, ei unohdeta vaan heidän tilanteestaan kerrotaan ja kerrotaan tavalla joka sekä saa olemaan kiitollinen omista olosuhteista että ainakin miettimään mitä itse voisi asialle tehdä ja tukeeko tietämättään tällä hetkellä ongelmaa. Ei sellaista mediaa ole olemassa, ei valtamediassa. Tällainen aspekti puuttuu myös täysin niistä monista tiede- ja musiikkipodcasteista, ja tämä aspekti on myös kovin vähäinen myös “Päivä tunnissa”-podissa, kuten myös transhumanistissa podcasteissa, joiden tekijät tuntuvat keskittyvän kehittyneen maailman yksilöiden ongelmiin ja vähemmän kiirellisiin ongelmiin kuten eettiseen ruuantuotantoon ja -kulutukseen. Haluaisin kyllä jotain fiksua podcastia suomeksikin kuunnella.

Vihaisena viimeaikoina

Viime karkauspäiväna huomasin että olin ollut varsin vihainen maailman ja Suomen erinäisiin asioihin. Ajattelin jo silloin purkaa ajatuksiani tässä ja päästä tuosta miltei suunniltaan itseni  ajavasta tunteesta, mutta vihani ei ole ole laantunut tähänkään päivään mennessä. Olen ollut vihainen sekä itselleni että muille.

Jos aloitan Suomesta: ns. nettisuodatuskeskustelua on ollut mielenkiintoista seurata. En sano että mukavaa, suurimmalla osalla toimittajista kun on ollut asiassa pallo hukassa. Tosin on joutunut itsekin perehtymään omiin näkemyksiinsä ja uudelleenmuotoilemaan niitä. Asia pännii sen verran – siis esimerkiksi se että keskustelussa keskitytään teknologian käytön eikä salaisten päätösten käytön seurauksiin, jos itse asiasta ylipäänsä on puhuttu- että kovasti miettii pitäisikö tehdä isompi kirjoitelma tai jonkin sortin videopätkä asiasta. Ja mikä niitä ihmisiä riivaa, jotka kokoomusta vaali toisensa jälkeen äänestää (vastaan omaan retoriseksi tarkoitettuun kysymykseen: ryssänpelko, kyvyttömyys nähdä pintaa syvemmälle ja  hyvinkin peitelty ahdasmielisyys)?

Jos sitten jatketaan sillä miksi olen ollut vihainen itselleni: aikaansaamattomuudessa lienee näiden asioiden ydin. Kieltämättä, kirjoitan tätä kun samaan aikaan kun voisin istua tentissä johon en ole lukenut. No, ilmoittauduin jo seuraavaan kuulusteluun. Mutta tästä en ole itselleni vihainen. Asiat joista olen itselleni vihainen, ja joista ei ehkä pitäisi olla liittyvät rahaan ja opintoihin.

Opinnot ovat ovat edenneet ihan kohtuullisella vauhdilla. Näin ei ollut aina ja sitä oli väärällä alallakin: opintotuen opintoraha on miltei käytetty, ja tässä miettii saako sitä rahansa riittämään. Säästöjäkin on mutta ne ovat kiinni osakkeissa ja kukaan pörssiä seurannut tietää että kurssit ovat laskeneet. Ja sitä miettii olisiko pitänyt sijoitukset muuttaa rahaksi, aikaisemmin kun sitä mietti olisi ollut hyviä aikojakin nostaa rahat (ei vaan ole tarvetta nostaa kaikkea kerralla).

Maailman asiat ovat kuitenkin tämän maaliskuun aikana eniten ärsyttäneet. Palestiinalaisille aiheutetut ongelmat ovat niin tavallisia ja peiteltynäkin(=”mediaan siistittynä”) raakoja että ei edes uskalla katsoa asiaan liittyviä uutisia. Hiljattain kuuli Lakota-intiaanienkin huonoista oloista, ja vahvisti kuvaa entisestään USA:sta epäoikeudenmukaisena, syrjivänä yhteiskuntana. Mikään ei näköjään ole muuttunut Amerikan alkuperisten asukkaiden kohtelussa, ainakaan parempaan suuntaan. Lakota-miesten ennustettu elinikä on alle 44 vuotta ja asuinolot hirvittävät. Vihaksi pistää että tällaista tapahtuu teollisuusmaissa.

Sen lisäksi on se tavallinen Venezuelan ja muun etelä-Amerikan ongelma ja siihen liittyvä vääristely. Puppugeneraattori näyttää toimivan Kolumbiassakin, tai ainakin sieltä saa raaka-ainetta.

Mutta näin: en oikeen tiedä mikä vähentäisi tätä yleistä ärtymystä maailman asioihin liittyen. Piraatipuolueen, www.piraattipuolue.fi, perustamiseen mukaan menemistäkin mietin. Saa nähdä.